Ruuhkavuodet

Oon aina luullu että ruuhkavuosiksi kutsutaan aikaa jolloin on lapsia, omakotitalo, pankkilaina, työ ja muutoinkin hektinen, tekemisen aikakausi elämässä..

No mulla pukkaa ruuhkaa vaikka en yllämainituista artikkeleista omaa kuin työn ja pankkilainan.. Arvasin että tää projekti ruuhkauttaa mun jo muutenkin kiireisen elämän entisestään, mutta että näin pahasti? Jännä nähä miltähän se meno näyttää, jos nuo muutkin asiat jossain vaiheessa omasta elämästä sattuis löytymään, meinaan lapset ja oma talo? Siitä touhusta tuskin seleviää hengissä tai ei ainakaan tervejärkisenä :D

Aamulla heräsin ennen viittä ja vetäsin lenkkarit jalkaan ja läksin lenkille, ah niin ihananaan syksyiseen vesisateeseen.. Oli kyllä virkistävää, pakko myöntää! Pannullinen kahvia, evväät matkaan ja töihin <3

Jossain kohtaa se vaan on omakin aika otettava ja juuri nyt oma aika on liikuntaa eri muodoissa.. Jos ei illalla ehi niin on aloitettava pikkasen aikaisemmin aamulla..  Tää saa kyllä olla poikkeus sääntöön, koska tykkään nukkua ja mielellään mahollisimman myöhään!

Maanantaista perjantaihin, joka illalle on jotain valmiiksi suunniteltuna enempi ja vähempi järkevää tekemistä ja seuraava viikkokin näyttää jo melko täydeltä! Hä? En siis ole ehtinyt juurikaan miettimään sen suurempia siitä, kuinka ruokailut ja treenit on sujuneet.. Vaikkakin tänä aamuna tossu tuntu nousevan yllättävän kepeästi ja meneehän se tässä, suorittaessa! Torstaina sen näkkee ku hyppää puntarille, et onko sillä rintamalla liikehdintää, viikolla numero 3 ;)

Hektisestä elämänvaiheesta johtuen mun kämppä on alkanu muistuttamaan varastoa, jossa tavarat on lähinnä säilytyksessä.. Ja tänään onkin vuorossa varikon viikkoinventaario (= kämpän kuuraus). Hyötyliikuntaa parhaimmillaan (tuo-vie-nosta-hinkkaa-heiluta-vemppaa-vetkuta) Oon hyvällä tyylillä siirtänyt sitä aina vaan eteenpäin, mutta enää ei pysty.. Viikonlopun jäliltä on saanu ulko-ovelta saakka loikkia kohti olohuonetta siinä tavaroiden sekamelskassa.. On poijaat rinkaa, reppuu, kenkää, koiran hihnaa, telttaa, saapasta, takkii ja lakkii sekä muuta tarpeellista.. Nyt kun alotan ni luulen että jouluna alkaa olemaan valmista! Siis jouluksi taas kottiin :D

Tilasin muuten ittelleni jumppiksen J Tästäkin trendistä oon muutaman vuoden myöhässä, mutta nyt tuli sellaanen olo, että pakko saada!

Ihanaista alkanutta viikkoa :-)

Menikö se nyt vahvasti?

Kaksviikkoa ja meitsi pyyti ekaa viikonloppuvapaata? Tätäkös se päättäväisyys oli? No nyt oli ihan pakko...

Lupasin kyllä ottaa niin pohjanmaankautta, että hetkeen ei tee mieli keittoa, ei hirvikeittoa sen enempää ku kuikkakeittoakaan! Ja jälleen, tunnollisena oppilaana vetäsin vuosituhannen tumut ja maanantainakaan ei vielä käyny syönti! Sitä siinä aamutuimaan töihin ajellessa, silmälasit kottiin unohtuneena ja MYÖHÄSSÄ mietin, että kyllä mikkään ei oo niin viisas ku ihminen!

10 000 kaloria ja kaamee (henkinen ja fyysinen) krapula, joka siis tuli vasta maanantaina... Ajattelin ensin, että oonkohan paksuna ku on näin kova aamupahoinvointi ja onkohan tää kumminkin jotain vakavampaa ;) Tästä oppineena pidämme korkit kiinni kunnes ne seuraavan kerran avataan :D

Ekat salitreenit Sannan kanssa takanan ja ihan huippu fiilis! Hikkee pukkaa ja huohottaa!! Uuden oppiminen ja opiskelu, se se vasta on jotain! Vaikka oon tienny että päänuppi ei välliinsä toimi oikein ja sähköistyksessä on ongelmia, mutta että vielä persekin hermottaa väärin! :D No… Tähän alapään ongelmaan kuitenkin löytyy syy ja sehän on lihasten väärään aikaan aktivoituminen!

Ensiviikon kotitehtävä siis ajatella salilla tehtäviä liikkeitä siten, että toimintaa tapahtuisi oikeissa lihaksissa! No siinähän sitä sitten olikin! Ja muistutuksena itelleni: tässä hommassa et huijaa ku ittees ja kukapa nyt ihteäsä haluais hujata?? J

Mukavaa viikonloppua <3

Päätöksiä,päätöksiä!

Jaksanko vai enkö jaksa? Onnistunko vai epäonnistun? Kuinka, miten, milloin, ehkä huomenna?

Näitä asioita miettii liikuntaa jopa rakastava, pikkasen pullukka typykkä, joka juoksee ensikesänä Sannan kanssa puolimaratonin 10 kiloa kevyempänä.

Eli sitä normi settiä, kun asiat on aina vaan ajatustasolla eikä ole saanut tehtyä sitä viimeistä silausta eli ajatusten muuttamista käytäntöön. Jos ei osaa tehdä päätöstä, sitä leijailee siinä ajatuksen tasolla vaikka hamaan tappiin saakka. Unelmoinko elämääni vai elänkö unelmaani?? Siinäpä vasta pähkinä, Sanna mieliks vielä  cashewpähkinä :D

Mulle se oli vartti kikkailua netissä ja päälle yks puhelin soitto. Se oli sitten siinä. Löysin mieleisen, motivoivan ja innostavan PT:n jonka kanssa uskon oikean sävelen löytyvän niin treeneihin kuin syömisen opetteluun :D Tiedän mitä haluan ja yksin en siinä onnistu. Testannu meinaan on ja monesti !

Tokihan olen miettinyt sitä jo pidemmän aikaa, mutta päätökset on jäänyt uupumaan.. Sitä aina ajattelee että ensiviikolla, no ehkä ensikuussa tai syksyllä… Miks ei tänään? Päätös on aina parempi kuin päättämättömyys. Mikä tahansa päätös on siis parempi kuin se, että ei päätä ollenkaan.. Ja uskon että vaikeisiin asioihin on helpompi olla tarttumatta ja niitä siirtää mielellään aina eteenpäin, jotta ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa ja todellisuutta just nyt. Koska se kirpaasoo!!

Mulle tää päätös kuitenkin tarkoittaa sitä, että pullahiiren pullat jää kaappiin, säännöllinen ja terveellinen ruokavalio tervetuloa ja liikuntaan haetaan tavoitteellisuus sekä järki. Ja tää ei varmasti tule olemaan helppoa.

Mielellään olen jo vuosia liikkunut, joten ihan nollasta ei tarvitse lähteä, vaikkakin matalalta kumminkin :D Viimeviikolla kartoitettiin Sannan kanssa cooper-testillä alkutilannetta, mikä on kunto nyt ja 2120m tuli hölköteltyä.. tästä suunta siis ylöspäin ;) En missään nimessä ole pettynyt tulokseen, suurin piirtein sama tulos kuin armeija aikaan

Vaikeinta mulle tulee olemaan ruokalistan uudelleen organisointi ja liikunnan aikataulutus ja napostelun lopettaminen, iiks ja kiiks!! Miten saan kaiken soviteltua päivään, viikkoon ja kuukauteen? Mutta jostain pitää luopua, että saa jotain muuta tilalle!

 <3 Rakkauwella Pullahiiri