… -Tip-Tap-Tip-Tap- …

Mää oon niiiin tööt!!

Tällä motolla mentiin pohjosen reissu ja sama buuki tuntuu jatkuvan kotonakin. Tähän aikaan vuodesta lappi on kyllä melekoonen  a winter wonderland ja kiirettä piti että ehti kaikkea tekemään siellä mitä oli suunnitellut J Melki 70 km hiihtäen ja kahtena päivänä rinteissä lasketellen..  Aika kulu ku siivillä, kunnes se iän ikkuinen lenska saapui kylään ja melkein pilas koko touhuviikon. Ei auttanu ku napata kolmosen sijasta kakkosta silimään ja pikkusen pienemmillä kierroksilla vetää homma himaan ;) Mitä enemmän, mitä tehokkaammin sitä parempi :D

Nyt pienessä lenskassa odotellaan joulua! Piparitaikinan, pottulaakiton ja palvatun peuran parissa touhutaan herkkuja joulupöytään J Unohtamatta vesirieskan leipomistalkoita <3 

Ja edelleen fiilis on mitä mainioin, vaikkakin puntari ei oo ollu tässä hommassa meikäläisen paras kaveri.. Omasta mielestä kaikki on mennyt niinkuin on pitänytkin ja se onneton vempain ei oo mun kaa ollenkaan samaa mieltä :D Onneks vaatteet on kuitenkin venähtänyt vähän pyykätessä ja ne kuitenkin antaa ymmärtää, että enää ei ole vaaraa että saisin aikaiseksi vahinkolaukauksia housunnapeilla :D

Tässä matkan varrella Sanna on pistäny mut miettimään että MIKS? Ja siis tarkoituksena kirkastaa sitä tavoitetta minne ollaan menossa ja siihen johtavia tekijöitä. Olipahan vaan aika kiva tekaista sellainen ”kartta” ittelle että mitkä asiat tukee tavoitteita ja mihin pyrin toiminnalla. Touhutessa ne olennaiset ja tärkeät asiat tuntuu menettävän hieman merkitystään ja onkin ollu hyvä välillä ihan vaan pysähtyä miettimään, että miks teen tätä! J

No joo, se siitä ja sen kestävyydestä! Kohta puoliin olisi puolivälipunnituksien ja mittailujen aika.. Hieman jännittää mitä tuleman pitää!

Ihanaista joulun odotusta <3

Paluu arkeen, mutta vain hetkeksi!

Jäänyt hieman kirjoittamatta viimeaikoina, mutta mutta… ai mitäkö kuuluu? Hyvää, kiitos kysymästä J

Aikaa kun kuluu ja monia asioita ehtii tapahtumaan.. Reenattu on ja syötykkin, aina kun kerkeää J Unohtamatta nukkumista. Niin ja punnerreushaaste saatiin suoritettua kunnialla loppuun!! Eikä se nyt niin paha se 115 punnerrusta ees ollu ;) heheheeee!!

Tässähän nämä viikot on meneet töiden ja arjen pyörityksessä ja samalla tämä projekti nakuttaa takaraivossa. On ollu huonoja päiviä ja hyviä päiviä.. Ok treenejä, huonoja treenejä ja huikeita treenejä..  Mutta yks asia mikä on pysynyt kokoajan, niin aina on ollu hyvä fiilis ja motivaatiota piisaa J

Nyt ollaan saatu Sannan kanssa tukkonen ja nuhanen kroppa pikkuhiljaa käyntiin! Tukkoisuus ja jumi alkaa helpottaa ja elämän palaset alkaa muiltakin osin loksahtelemaan paikalleen.

Lepponen lomaviikkokin tuli vietettyä ja se oli täynnä toiminnallista lihaskuntotreeniä ja meinaan nyt hyötyliikuntaa parhaimmillaan… Rankamehtää <3

Lenkkareita on viimeaikoina ulkoilutettua normaalia useammin juoksutreenien osalta ja täytyy myöntää että kyllä se hitto soikoon alkaa sujumaan kerta toisensa jälkeen paremmin ja paremmin! Kunhan malttaa ottaa vaan ensin hieman alkulämpöjä lihaksille, että ei vedä ihan tukkoon ekan kilsan kohalla ;)

Joulua pukkaa ja pikkujouluja ja synttäreitä ja ja ja sen seittemän sortin kissanristiäisiä.. Ne antaa jo muutoinkin hankalaksi osoittautuneeseen napostelu - ongelmaan lisää haastetta. Ainahan ei osaa eikä voi eikä halua sanoa kaikelle EI KIITOS! Niissä tilanteissa sitten on vain koitettu löytää se paras mahdollinen vaihtoehto tarjottavista ja muistaa että kohtuudella oli se sitten mitä tahansa!!  Unohtamatta kuitenkaan että tää on elämää ja tässähän tätä opetellaan, työstetään tilanteita, jotka koetaan haastaviksi ja ei lannistuta vaikka suoritus ei aina olisikaan se täydellisin. Me kun ei olla täydellisiä, ihmisiä vaan J

Muutaman viikon sisällä olisi tarkoitus kaivaa lumilauta ja ne niin kovasti kaivatut sukset kahden vuoden talviunilta ja pistää sipasu pitoa pohjaan ja painella lappiin ensilumiladuille <3 Ennen sitä nautitaan kuitenkin näistä rännän- lumen- ja vedensekaisista sateista ja otetaan suunnaksi yliliukas ja märkä pururata v…..ne mäkineen!

Se erilaisempi PT

Sanna, Sanna, Sanna minkä teit :D

Sillon ku usko itteesä ja tekemiseensä ja jaksamiseensa meinaa loppua on ihana ku joku kannustaa ja kehuu, kuuntelee, käskee ja on se järjen ääni joka iteltä on menny mykäks! Se kuulkaas toimii! Viikon ku on vetäny huonoilla yöunilla ja pienellä stressin poikasella, tulokset on lähinnä toiveunta ja mieli on yhtä musta ku lokakuun loppu niin mitäpä tekkee Sanna (se mun, erilaisempi, kannustavampi ja huikeempi PT)? Mennään ja tehdään mäkitreeni kera punnerrusten, dipin ja vatsalihasten J

Jaaa, mitenkö koville se otti? Arvoasteikolla 1-10 eilinen oli 9 :D

Tää on just se mikä jää tekemättä, ku itekseen puurtaa tällasen projektin parissa.. Lopettaa ku tuntuu pahalle, vaikka just sillon pitäisi vaan yrittää yrittämisenkin perrään! Ja niinhän myö eilen tehtiin, kiitos siitä Sannalle J

Ja mitäpä vielä… Haaste on otettu vastaan, 21 päivää punnertaen kohti tuloksia! Ei muuta ku matkaan.. Haastehan löytyy naamakirjasta ja sieltä minäkin sen bongasin!

Nyt tuntuu siltä, että taas jaksaa jatkaa paremmalla tsempillä!  Ku uskoo itteesä ja tekemiseensä, onnistuu <3 

Ruuhkavuodet

Oon aina luullu että ruuhkavuosiksi kutsutaan aikaa jolloin on lapsia, omakotitalo, pankkilaina, työ ja muutoinkin hektinen, tekemisen aikakausi elämässä..

No mulla pukkaa ruuhkaa vaikka en yllämainituista artikkeleista omaa kuin työn ja pankkilainan.. Arvasin että tää projekti ruuhkauttaa mun jo muutenkin kiireisen elämän entisestään, mutta että näin pahasti? Jännä nähä miltähän se meno näyttää, jos nuo muutkin asiat jossain vaiheessa omasta elämästä sattuis löytymään, meinaan lapset ja oma talo? Siitä touhusta tuskin seleviää hengissä tai ei ainakaan tervejärkisenä :D

Aamulla heräsin ennen viittä ja vetäsin lenkkarit jalkaan ja läksin lenkille, ah niin ihananaan syksyiseen vesisateeseen.. Oli kyllä virkistävää, pakko myöntää! Pannullinen kahvia, evväät matkaan ja töihin <3

Jossain kohtaa se vaan on omakin aika otettava ja juuri nyt oma aika on liikuntaa eri muodoissa.. Jos ei illalla ehi niin on aloitettava pikkasen aikaisemmin aamulla..  Tää saa kyllä olla poikkeus sääntöön, koska tykkään nukkua ja mielellään mahollisimman myöhään!

Maanantaista perjantaihin, joka illalle on jotain valmiiksi suunniteltuna enempi ja vähempi järkevää tekemistä ja seuraava viikkokin näyttää jo melko täydeltä! Hä? En siis ole ehtinyt juurikaan miettimään sen suurempia siitä, kuinka ruokailut ja treenit on sujuneet.. Vaikkakin tänä aamuna tossu tuntu nousevan yllättävän kepeästi ja meneehän se tässä, suorittaessa! Torstaina sen näkkee ku hyppää puntarille, et onko sillä rintamalla liikehdintää, viikolla numero 3 ;)

Hektisestä elämänvaiheesta johtuen mun kämppä on alkanu muistuttamaan varastoa, jossa tavarat on lähinnä säilytyksessä.. Ja tänään onkin vuorossa varikon viikkoinventaario (= kämpän kuuraus). Hyötyliikuntaa parhaimmillaan (tuo-vie-nosta-hinkkaa-heiluta-vemppaa-vetkuta) Oon hyvällä tyylillä siirtänyt sitä aina vaan eteenpäin, mutta enää ei pysty.. Viikonlopun jäliltä on saanu ulko-ovelta saakka loikkia kohti olohuonetta siinä tavaroiden sekamelskassa.. On poijaat rinkaa, reppuu, kenkää, koiran hihnaa, telttaa, saapasta, takkii ja lakkii sekä muuta tarpeellista.. Nyt kun alotan ni luulen että jouluna alkaa olemaan valmista! Siis jouluksi taas kottiin :D

Tilasin muuten ittelleni jumppiksen J Tästäkin trendistä oon muutaman vuoden myöhässä, mutta nyt tuli sellaanen olo, että pakko saada!

Ihanaista alkanutta viikkoa :-)

Menikö se nyt vahvasti?

Kaksviikkoa ja meitsi pyyti ekaa viikonloppuvapaata? Tätäkös se päättäväisyys oli? No nyt oli ihan pakko...

Lupasin kyllä ottaa niin pohjanmaankautta, että hetkeen ei tee mieli keittoa, ei hirvikeittoa sen enempää ku kuikkakeittoakaan! Ja jälleen, tunnollisena oppilaana vetäsin vuosituhannen tumut ja maanantainakaan ei vielä käyny syönti! Sitä siinä aamutuimaan töihin ajellessa, silmälasit kottiin unohtuneena ja MYÖHÄSSÄ mietin, että kyllä mikkään ei oo niin viisas ku ihminen!

10 000 kaloria ja kaamee (henkinen ja fyysinen) krapula, joka siis tuli vasta maanantaina... Ajattelin ensin, että oonkohan paksuna ku on näin kova aamupahoinvointi ja onkohan tää kumminkin jotain vakavampaa ;) Tästä oppineena pidämme korkit kiinni kunnes ne seuraavan kerran avataan :D

Ekat salitreenit Sannan kanssa takanan ja ihan huippu fiilis! Hikkee pukkaa ja huohottaa!! Uuden oppiminen ja opiskelu, se se vasta on jotain! Vaikka oon tienny että päänuppi ei välliinsä toimi oikein ja sähköistyksessä on ongelmia, mutta että vielä persekin hermottaa väärin! :D No… Tähän alapään ongelmaan kuitenkin löytyy syy ja sehän on lihasten väärään aikaan aktivoituminen!

Ensiviikon kotitehtävä siis ajatella salilla tehtäviä liikkeitä siten, että toimintaa tapahtuisi oikeissa lihaksissa! No siinähän sitä sitten olikin! Ja muistutuksena itelleni: tässä hommassa et huijaa ku ittees ja kukapa nyt ihteäsä haluais hujata?? J

Mukavaa viikonloppua <3

Päätöksiä,päätöksiä!

Jaksanko vai enkö jaksa? Onnistunko vai epäonnistun? Kuinka, miten, milloin, ehkä huomenna?

Näitä asioita miettii liikuntaa jopa rakastava, pikkasen pullukka typykkä, joka juoksee ensikesänä Sannan kanssa puolimaratonin 10 kiloa kevyempänä.

Eli sitä normi settiä, kun asiat on aina vaan ajatustasolla eikä ole saanut tehtyä sitä viimeistä silausta eli ajatusten muuttamista käytäntöön. Jos ei osaa tehdä päätöstä, sitä leijailee siinä ajatuksen tasolla vaikka hamaan tappiin saakka. Unelmoinko elämääni vai elänkö unelmaani?? Siinäpä vasta pähkinä, Sanna mieliks vielä  cashewpähkinä :D

Mulle se oli vartti kikkailua netissä ja päälle yks puhelin soitto. Se oli sitten siinä. Löysin mieleisen, motivoivan ja innostavan PT:n jonka kanssa uskon oikean sävelen löytyvän niin treeneihin kuin syömisen opetteluun :D Tiedän mitä haluan ja yksin en siinä onnistu. Testannu meinaan on ja monesti !

Tokihan olen miettinyt sitä jo pidemmän aikaa, mutta päätökset on jäänyt uupumaan.. Sitä aina ajattelee että ensiviikolla, no ehkä ensikuussa tai syksyllä… Miks ei tänään? Päätös on aina parempi kuin päättämättömyys. Mikä tahansa päätös on siis parempi kuin se, että ei päätä ollenkaan.. Ja uskon että vaikeisiin asioihin on helpompi olla tarttumatta ja niitä siirtää mielellään aina eteenpäin, jotta ei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa ja todellisuutta just nyt. Koska se kirpaasoo!!

Mulle tää päätös kuitenkin tarkoittaa sitä, että pullahiiren pullat jää kaappiin, säännöllinen ja terveellinen ruokavalio tervetuloa ja liikuntaan haetaan tavoitteellisuus sekä järki. Ja tää ei varmasti tule olemaan helppoa.

Mielellään olen jo vuosia liikkunut, joten ihan nollasta ei tarvitse lähteä, vaikkakin matalalta kumminkin :D Viimeviikolla kartoitettiin Sannan kanssa cooper-testillä alkutilannetta, mikä on kunto nyt ja 2120m tuli hölköteltyä.. tästä suunta siis ylöspäin ;) En missään nimessä ole pettynyt tulokseen, suurin piirtein sama tulos kuin armeija aikaan

Vaikeinta mulle tulee olemaan ruokalistan uudelleen organisointi ja liikunnan aikataulutus ja napostelun lopettaminen, iiks ja kiiks!! Miten saan kaiken soviteltua päivään, viikkoon ja kuukauteen? Mutta jostain pitää luopua, että saa jotain muuta tilalle!

 <3 Rakkauwella Pullahiiri